» » Oletko kehityshaluinen vai kehityshakuinen työntekijä?

Oletko kehityshaluinen vai kehityshakuinen työntekijä?

Sissi Silván, Finpro Scandinavia, nosti Uutta luovaa bisnestä – Tekesin Serve- & Fiiliksestä fyrkkaa -ohjelmien seminaarissa 16.10.2013 esiin mielenkiintoisen näkökulman erottamalla kehityshaluisen työntekijän kehityshakuisesta työntekijästä. Mitä eroa näissä kahdessa sitten on ja mikä tekee asiasta ajattelemisen arvoisen?

Halu kehittyä ja tarve kehittyä nykyajan työelämässä

Kummassakin tapauksessa työntekijällä on halu kehittyä työssään, ammatissaan ja/tai työntekijänä omassa organisaatiossaan. Hänellä on halu päästä eteenpäin, kasvattaa osaamistaan ja mahdollisesti myös omaa rooliaan työntekijänä.

Nykypäivänä kehittymishalukkuus on peräänkuulutettu ominaisuus myös työnantajan suunnalta esim. rekrytointitilanteessa – oikeastaan kaikkien oletetaan olevan halukkaita kehittymään.

Monesti tähän liittyy ajatus, että kehityshaluinen on myös mahdollisuuksien ja tarpeen tullen halukas mukautumaan uusiin tilanteisiin ja muutoksiin.

Kehityshaluttomuus tulkitaan monesti välinpitämättömyydeksi oman ammatillisen osaamiseen ylläpitoon tai sitoutumattomuudeksi organisaatiota kohtaan. Yksilön kohdalla kehittymishaluttomuus saattaa aiheuttaa hankaluuksia työllistymiseen tai oman työpaikan säilyttämiseen kun työelämässä muutoksesta ja muutostarpeista – kehitystarpeista – on tullut jokapäiväisiä.

Kehityshaluinen jää kuitenkin ehkä halukkuudestaankin huolimatta lähinnä odottelemaan, että joku ulkopuolinen, esimerkiksi esimies tai organisaatio, tarjoaa hänelle uusia mahdollisuuksia. Omista ideoistaan asioiden ja itsensä kannalta hän kertoo vain kun varta vasten kysytään, jos kysytään ja jos silloinkaan.

Työntekijä ei ehkä arvosta itse omia ideoitaan, tai organisaation toimintakulttuuri on syystä tai toisesta luonut ilmapiirin tai työskentelytavan, joka ei tue ideoiden ja ajatusten avointa jakamista. Ehkä ideointia ei aidosti edes odoteta tai arvosteta työnantajankaan puolesta.

Tällöin kehityshalukkuuden merkitys ja potentiaali jää kuitenkin käyttämättä niin työntekijän kuin työnantajankin näkökulmasta – halu ei hyödytä ketään, pelkkä halu ei vie ketään eteenpäin.

Kehityshaluisesta kehityshakuiseen

Kun kehityshalukkuus muuttuu kehityshakuisuudeksi, muuttuu ominaisuus passiivisesta aktiiviseksi; nyt ei enää haluta vaan haetaan itse oma-aloitteisesti mahdollisuuksia ja tapoja tuoda ideat ja ajatuksen esille ja viedä niitä eteenpäin, on kyse sitten mistä asiasta tahansa.

Kehityshakuinen on kiinnostunut aktiivisesti viemään sekä omia työtehtäviään ja omaa osaamistaan että organisaatiota eteenpäin tavalla tai toisella.

Kehityshakuinen turhautuu nopeasti yhteisössä, jossa ideointi ja tekemisen meininki ei toimi tai jossa hän ei aktiivisuudestaan huolimatta saa edistettyä omia tavoitteitaan.

Työntantajalle ja organisaatiolle kehityshakuinen työntekijä on arvokas, hän on tekijä ja toteuttaja.

Kehityshakuinen ei jää odottelemaan vaan on valmis toimimaan ja toimiikin itsenäisesti. Motivaattorina voi olla niin asiasisällön kehittäminen kuin henkilökohtainen hyötykin – kummassakin tapauksessa kuitenkin myös organisaatio hyötyy kun asioita kerran tapahtuu.

Kehityshakuinen työntekijä usein myös ottaa ja kantaa vastuu ideoistaan ja tekemisestään. Hän on organisaation sisäinen yrittäjä etsien uusia ratkaisuja, ottaen joskus ehkä henkilökohtaisenkin riskin. Hän toimii ei ulkoa vaan sisältä ohjautuen.

Kehityshaluinen vai kehityshakuinen?

Mieti hetki, miten itse miellät eron kehityshaluisen ja kehityshakuisen työntekijän välillä? Kumpi tunnistat itse olevasi?

Kumpaa laatua ovat mahdolliset työkaverisi tai työntekijäsi?

Kumpaa ominaisuutta organisaatiosi odottaa työntekijältä, ja kumpaa toimintamallia organisaatio tukee?

Työelämässä olisi monessa kohtaa mielestäni paikka tehdä ryhtiliike kehityshaluisesta kehityshakuiseen.

Sen sijaan, että odotetaan ratkaisujen syntyvän jossain itsemme ulkopuolella, ryhdytään rohkeasti ratkaisemaan asioita itse. Silloin ratkaisut ovat usein myös itsellemme mieluisampia ja asiat etenevän nopeammin haluamaamme suuntaan. Sen sijaan, että joku ulkopuolinen ohjailee asioitamme, ohjatkaamme niitä itse.

Mitä siis voisit itse tehdä asian osalta niin oman itsesi kuin työyhteisösikin kannalta katsottuna? Minkä näistä “voisit tehdä” -asioista haluat toteuttaa ensimmäisenä? Tai tunnetko olevasi lainkaan oikeassa paikassa?

– Taru Hermunen-Kuusela, taru@sirinium.fi