» » Päätöksenteko ja valintojen vaikeus

Päätöksenteko ja valintojen vaikeus

Päätöksiä liukuhihnalta

Teemme elämässämme päivittäin kaikenlaisia valintoja ja päätöksiä – minä, sinä ja kaikki muut.

Pienempien arkipäiväisten asioiden kohdalla valinnat syntyvät usein helposti ja päätöksiä syntyy kuin liukuhihnalta niitä kummemmin ajattelematta. Joskus hihnalla tulee kuitenkin vastaan jokin isompi asia, jonka osalta valintoja on hankalampi käsitellä, jäämme pohtimaan, ja päätöksenteko voi tuntua jopa vaikealta.

Liukuhihna hirttää kiinni, mikään ei etene, ennen kuin möhkäle on käsitelty. Tuntuuko tutulta?

Millainen asia sitten tekee valinnasta ja päätöksenteosta vaikeaa?

Se voi olla esimerkiksi asia, joka maksaa meille aikaa, vaivaa tai rahaa tai asia, joka vaikuttaa myös muihin kuin itseemme. Se voi olla myös näennäisesti pieni asia, joka vain tuntuu meistä suurelta.

Mikä on vaikeaa?

Mutta onko vaikeus sitä, että todella ei osaa valita vaihtoehtojen välillä, vai että jostain syystä empii tehdä päätöksen jonka sisimmässään haluaisi tehdä?

Onko kyse siis siitä, että ei osaa tehdä päätöstä, vai että ei halua tehdä päätöstä? Eli ovatko asiat vaikeita, vai teemmekö itse niistä itsellemme vaikeita? Onko päätös vaikea itselle vai tekeekö sen vaikeaksi se miten luulet muiden siihen suhtautuvan?

Onko kyse siitä, että et osaa tehdä päätöstä, vai että et halua tehdä päätöstä?

Tiedätkö vai kuvitteletko?

Kuvittelemme usein helposti, että jonkin päätöksen tekeminen automaattisesti kaventaa mahdollisuuksiamme jatkossa – että jokin tehty valinta rajaa toisen mahdollisen valinnan pois, lopullisesti. Mutta onko asia oikeasti näin?

Kyllähän päätöksiä voi tehdä toinen toisensa perään ja samastakin asiasta yhä uudelleen ja uudelleen.

Mutta, silloinhan tosiaan pitää perustella päätökset muille kerta toisensa jälkeen, keksiä hyvät tekosyyt miksi nyt päättää toisin kuin joskus aiemmin, ja tuntea syyllisyyttä, että ei heti osannut päättää tai valita oikein.

Kenen puolesta valitset?

Peilaamme päätöksiämme ja valintojamme jatkuvasti toisten kautta, vaikka emme edes aidosti tiedä mitä nämä toiset meistä tai päätöksistämme ajattelevat; perustamme päätökset sille, mitä luulemme muiden luulevan omista päätöksistämme.

Tämä saa meidät seuraamaan valtavirtaa (tai sitä mitä kaikki luulevat valtavirraksi), vaikka oikeasti itse haluaisimmekin ehkä jotain muuta.

Milloin viimeksi olet valinnut jotain muuta kuin mitä itse olisit halunnut?

Mitä jos joskus ajattelisimmekin toisin:

Mitään ei pidä.

Sen sijaan haluammekin nyt perustella päätöksemme ensisijaisesti itsellemme sen pohjalta mikä ratkaisu meistä itsestämme tuntuu parhaalta.

Tekosyyt romukoppaan.

Niiden sijaan voimme rohkeasti tunnustaa erityisesti itsellemme, että entinen valinta ei osunut kohdalleen, ja että haluamme korjata tilanteen tekemällä nyt toisen valinnan.

Oikeaa tai väärää päätöstä tai valintaa tuskin on olemassakaan.

Joitakin asioita toki kannattaa harkita kauemmin kuin toisia, jos itsestä siltä tuntuu. Kun varmuus päätökseen löytyy meistä itsestämme (noudattaen ajatusleikin kahta edellistä kohtaa), on päätöksen tekeminen ja sen kanssa eläminen helppoa. Ja tarvittaessa voimme jälleen valita toisin.

Tehkäämme siis päätöksistä itsellemme helppoja ja vaivattomia tehdä luottaen siihen, että olemme joka tapauksessa tyytyväisiä lopputulokseen.

Kannattaa ainakin kokeilla, se ei maksa mitään. Mutta varoitus, siihen voi jäädä koukkuun, ja se voi lisätä tyytyväisyyttä pysyvästi.

– Taru Hermunen-Kuusela, taru@sirinium.fi

PS. Jos koet päätöksenteon vaikeaksi tai et osaa valita, voin auttaa. Katso Palvelut: Personal Coaching, tilaa oma valmennuksesi, ja asiasi järjestyvät nopeammin kuin huomaatkaan ja voit murehtimisen sijasta tehdä loppuvuoden jotain muuta!