Yrittäjyyden taivas ja helvetti
» » Yrittäjyyden taivas ja helvetti

Yrittäjyyden taivas ja helvetti

Projektimaisteri kehitysyhteistyökonsultista golfaajien henkiseksi valmentajaksi

Mistä kaikki alkoi ja miten päädyin siihen missä nyt olen?
Mikä olisi ollut pahinta, mitä olisi voinut käydä ryhtyessäni yrittäjäksi?
Menikö filosofian maisterin tutkintoni ja ammatillinen osaamiseni hukkaan kun nyt teenkin jotain muuta kuin suoraan koulutustani vastaavaa työtä?
Tuntuuko joskus, että on kakka housuissa?
Mikä yrittäjyydessä on helvetillisintä?
Mikä yrittäjyydessä on parasta?
Ja mitä pitäisi ensimmäisenä tehdä, jos mielessä on yritysidea?

Minulla oli kunnia osallistua Rohkea Suomi -kiertueelle Etelä- ja Pohjois-Tapiolan lukioilla perjantaina 27.2.2015 ja kertoa oma yrittäjätarinani lukioiden toisen vuosikurssin opiskelijoille. Kirjoitin tämän blogin tilaisuuksissa pitämäni puheen pohjalta. Kirjoitus on puheeni laajennettu versio lukiolaisten esittämien kysymysten ja niiden myötä käydyn keskustelun pohjalta. Kiitos kuulijoille – ilman teitä tätä kirjoitusta ei olisi syntynyt!

Mitä sinä et ainakaan ikinä tekisi?

Löytyykö sinulta mielestäsi joku juttu, mistä ajattelet, että tuota ei ainakaan ikiniä? Tuota en halua, tuohon en ryhdy, tuota en tee, tuota en koskaan ikinä?

Niin minäkin ajattelin aina, että minusta ei ainakaan koskaan tule yrittäjää. Yrittäjyyshän kun on ihan ja vain hullun hommaa. Miksi olla yrittäjä, kun voi olla työntekijä – saada kuukausipalkkaa myös ollessaan sairaana tai kesälomalla, voi vaan mennä töihin ja jättää työt työpaikalle kun kotiin lähtiessään laittaa oven kiinni perässään?

Mutta ihmisen mieli on kummallinen – se, mihin itse kiinnittää huomionsa, alkaa vahvistua omassa elämässä – halusi tai ei. Oikeastaan nimittäin kuulet, näet ja koet juuri sellaisia asioita, joita joko haluat tai et halua kuulla, nähdä ja kokea. Ennen pitkää asiat, joita et koskaan tekisi, alkavat hiljalleen hiipiä todellisiksi omassa elämässäsi.

Niinpä löysin minäkin itseni irtisanoutumasta omasta vakituisesta asiantuntijatyöstäni. Hyppäsin pois turvallisesta kuukausipalkasta omasta vapaasta tahdostani ja ihan tyhjän päälle. Ei ollut uutta työtä, ei ollut suunnitelmaa, ei ollut kuin kalenterissa tyhjää tilaa.

Mutta sitten täysin sattumalta näin Hesarissa ilmoituksen Valmentamon life coach -valmentajakoulutuksen alkamisesta.

Mietin, että vaikuttaapa mielenkiintoiselta, vaikka se ”järkiminä” kyllä muistutti tuollaisten asioiden olevan todennäköisesti humpuukia. Mikä ihmeen life coaching? Kävin kuitenkin tutustumassa ja juttelemassa asiasta tarkemmin. Viimeiseen asti emmin aloittamista. Mutta lopulta lähdin – ja sille tielle jäin.

Mitä oikein tapahtui?

Fiksuus vaihtui hulluuteen

Olen siis suunnittelumaantieteilijä, valmistunut Helsingin yliopistosta vuoden 2004 lopussa, eli koulutukseltani olen alueiden ja alueellisen kehittämisen, suunnittelun ja arvioinnin ammattilainen. Sivuaineena luin mm. kehitysmaatutkimusta, minkä pohjalta päädyin gradu- ja tutkimusmatkalle Keniaan ja tekemään gradua Kenian maankäyttöpolitiikasta. Samana vuonna Ulkoministeriössä tehdyn korkeakouluharjoittelun kautta päädyin entiseen työhöni konsulttiyritykseen.

Ennen yrittäjyyttä ehdin työskennellä yli 6 vuotta palkkatöissä konsulttina ja projektipäällikkönä kehitysyhteistyöhankkeiden parissa. Olen ollut kentällä Afrikassa Länsi-, Itä- ja eteläisessä Afrikassa sekä hoitanut hankkeita Suomen toimistosta käsin.

Uraputki oli vahvasti jo muodostumassa, ja minulla oli käsitys siitä, mitä työelämä ja oma osaaminen ovat. Mutta silti tuntui, että jotain uupui tai että kaipasin vielä jotain.

Coaching-koulutuksessa opinkin näkemään laajemmin sen mitä osaan ja arvostamaan itseäni uudella tavalla. Opin arvostamaan omaa kykyäni tuottaa ja toteuttaa uusia ideoita ja juttuja. Ennen kaikkea opin luottamaan itseeni ja omaan ajatteluuni.

Löysin sisältäni sen, joka halusi ryhtyä toteuttamaan itseään ja luomaan maailmaan jotain uutta ja erityistä.

Lisäksi huomasin, että haluankin aiempaa enemmän ihmisten kanssa tekemisiin.

Halusin luoda maailmaan jotain uutta.

Uraputki vaihtui toiseen ja humanisti, filosofian maisteri ryhtyi yrittäjäksi uudelle ja vieraalle ammattialalle. Mikä silloin olisi ollut pahinta, mitä olisi voinut käydä? Hmm… hmm… hmm… Ehkä en (vieläkään) ymmärrä kysymystä. Pahintako tässä olisi pitänyt odottaa? Eivätkö kaikki kokemukset ole arvokkaita? Eikö kaikki kokemus kuitenkin vie minua eteenpäin?

Edelleenkään en osaa vastata kysymykseen.

Ehkä olen sopiva yrittäjäksi juuri siksi, että en jää kiinni pelkoon pahimmasta, tai mieti kaiken mahdollisen kaikkia mahdollisia seurauksia.

Ehkä olen sopiva yrittäjäksi juuri siksi, että en jää kiinni pelkoon pahimmasta.

Yrittäjyys on hullun hommaa – yhtä suurta helvettiä ja taivasta

Ryhdyin yrittäjäksi Pelle-Pelottoman lailla jo coaching-koulutuksen aikana. Ja totta – tämä on ihan hullun hommaa. Vaikka välillä aihetta olisi ehkä ollut lopettaa (ja itsestä myös siltä joskus tuntunut), en ole halunnut luovuttaa. Olen investoinut oman osaamiseni kehittämiseen käytännössä yhteensä kymmeniä tuhansia euroja, ja säännöllinen palkka on ollut vielä vasta unelmaa. Mutta vaikka matemaattinen yhtälö on tämä, en silti koe, että talous on lainkaan ollut se yrittäjyyden pahin helvetti.

Helvetillisin juttu itselle nimittäin on ollut se oma sisäinen tunne, että ei enää luota itseensä ja omiin valintoihinsa, että ei usko asioiden kääntyvän paremmaksi ja järjestyvän, ja että tuntee olevansa yksin kaikkien asioiden keskellä silloin kun kaikki menee päin – ei mitään – eikä mitään järkevää ole näkyvissä edessä päin.

Yrittäjyyden helvetti ei minulle ole taloudellinen epävarmuus vaan tunne sisäisestä heikkoudesta.

Yrittäjyyden helvetti on tunne sisäisestä heikkoudesta.

Mikä silloin on auttanut?

Muutaman kerran on ollut pakko myöntää itselleen, että ei kertakaikkisesti hallitse asioita itse, ja että ei voi itse päättää eikä itse vaikuttaa siihen miten asiat kehittyvät ja toiset vaikkapa reagoivat suhteessa minuun. Silloin on itketty vessassa ja tiuskittu puolisolle, ja omassa mielessä päästetty irti kaikista unelmista – on pitänyt myöntää itselleen, että tie eteenpäin ei olekaan se mitä oli suunnitellut ja mielessään kaavaillut. Mutta tosiasioiden tunnustaminen ja oman heikkoutensa myöntäminen itselleen on auttanut – aina.

Silloin kun myöntää itselleen sen, että tuntuu pahalta ja että ei voi tietyille asioille itse mitään, se sisäinen tunne, helvetti, helpottaa. Ja kun oma sisäinen tunne helpottaa, voi hiljalleen ja yhtäkkiä taas huomata näkevänsä mahdollisuuksia, jotka auttavat eteenpäin.

Kun on antanut itselleen luvan pyytää apua ja etenkin ottaa apua vastaan, sitä on aina saanut.

Mikä tahansa idea tai toiminta voi toimia ja menestyä, tai unelma toteutua, kun siihen uskoo itse ja kun on valmis ottamaan vastaan myös ne eteen tulevat karikot. Karikoita jokainen kohtaa ihan väistämättä myös vaikka ei olisi yrittäjäkään, mutta aina voi itse päättää jäädäkö kuopan pohjalle valittamaan vai keksiäkö keinon nousta kuopasta jälleen ylös seisomaan. Kun se halu toteuttaa löytyy itsestä sisältä, niin keinot kyllä löytyvät ennen pitkää – eivät välttämättä heti tai edes pian, mutta ennen pitkää.

Luovuttamalla taas ei ikinä voi saavuttaa sitä mitä haluaa.

Kyse ei olekaan siitä, mitä sinulle oikeasti tapahtuu, vaan siitä, mitä ajattelet siitä, mitä sinulle tapahtuu – annatko itsesi lannistua, vai löydätkö tahtoa saada asiat toimimaan.

Yrittäjyydessä valta ja vastuu kulkevat tiukasti käsi kädessä. Vaikka tämä on totta sekä hyvässä että pahassa, niin se on yrittäjyyden yksi parhaista asioista, josta ei monessa palkkatyössä pääse nauttimaan ehkä koskaan, koska päätöksentekovalta ei useinkaan tule mukana vastuiden kasvaessa.

Valta ja vastuu tiukasti käsi kädessä

Parasta yrittäjyydessä on oma vapaus ja se sisäinen voiman tunne siitä, että on itse vastuussa omasta elämästään ja omasta työstään. Oman voiman tunne auttaa jaksamaan myös vaikeina hetkinä, ja motivoi saamaan tärkeissä paikoissa itsestä parhaan irti.

Tällä hetkellä saan itse nauttia siitä tunteesta, että ehkä ensimmäistä kertaa nyt kolmen vuoden yrittäjyyden jälkeen ihan oikeasti tiedän, mitä haluan saavuttaa, ja tunnen, että voin todella saavuttaa kaiken mitä haluan. Kolmen vuoden kokeilut ovat tuottaneet ytimen, jolle nyt luon oman menestystarinani.

On mahtavaa tehdä asioita, kun tuntee olevansa täysin omassa voimassaan. Tavoitteellisuutta valmentava coach on vihdoin myös itse osannut asettaa itselleen tavoitteen.

Osaaminen kankkulan kaivoon?

Mutta enkö siis heittänyt pitkän yliopistokoulutukseni ja ammatillisen osaamiseni hukkaan kun ryhdyin yrittäjäksi? Tämä myös laittaa minut edelleen ankarasti pohtimaan järkevää vastausta… Miten on niin ihmeellistä, että korkeakoulun käynyt ihminen ryhtyy yrittäjäksi?

Onko yrittäjyys muka vain (korkea)kouluttamattomille, tai onko se muka vain niille “luusereille”, jotka eivät kykene löytämään hyvää (palkka)työpaikkaa? Miten edelleen vaikuttaa aliarvostetulta se, että joku haluaa ottaa ohjat omiin käsiinsä ja kantaa henkilökohtaisesti vastuuta itsensä työllistämisestä?

Onko yrittäjyys luuserihommaa?

Enkö ennemmin olisi heittänyt koulutukseni ja osaamiseni hukkaan, jos en olisi lähtenyt seuraamaan sydäntäni? Enkö ennemmin heittäisi elämäni hukkaan, jos tyytyisin johonkin vähempään tai johonkin joka ei täytä kaikkea sitä mitä työssä ja elämässä kaipaan, mitä odotan, ja mistä unelmoin?

Itseasiassa koen, että yrittäjänä saan parhaalla mahdollisella tavalla käyttää hyödykseni kaikkea sitä mitä osaan, ja yhdistellä käytännön tasolla kaikkea eri puolelta oppimaani. Nyt kukaan ei aseta minulle rajoja siinä mitä saan tehdä ja millä tavalla voin hyödyntää osaamistani. Eikä kukaan rajoita sitä mihin voin työssäni päästä.

Osaaminen on enemmän kuin koulutus.

Osaamiseni on paljon enemmän kuin koulutukseni.

Tapani ajatella ja käsitellä asioita sekä tapani toimia on muodostunut omakseni juuri sen takia, että olen opiskellut sitä mitä olen opiskellut, ja tehnyt niitä asioita joita olen tehnyt. Tärkeinä ei edes ole se, mitä osaan, vaan se, miten osaan käyttää ja hyödyntää osaamistani. Ammattialani ei lainkaan ole vaihtunut yhdestä toiseksi, vaan osaamiseni nyt vain sattuu sisältämään uniikin kokoelman erilaisia asioita – ja tämä tekee minusta juuri minut.

Eikä koskaan ole liian nuori tai liian vanha vaihtamaan suuntaa. Eri ihmisille erilaiset asiat vain tapahtuvat eri iässä ja eri kohdassa elämää. Turha sitäkään on sen kummemmin ihmetellä. Tärkeintä on, että itsestä tuntuu ajan olevan oikea. Aina on paras ikä tavoitella omia unelmia ja tehdä valintoja niiden suuntaan. Ja jos joskus joku valinta menee pieleen, niin osaapahan sitten seuraavalla kerralla valita paremmin. Yrittäjyys on kuin elämä muutenkin – jatkuvaa oppimista, erehtymistä ja oppimista.

Yrittäjyys on varmasti yhä enemmän tulevaisuuden työn tekemisen muoto, ja se kannattaa ehdottomasti nähdä mahdollisuutena.

Tavoite taivaaseen

Suurin asia, jonka olen itse matkan varrella oppinut, on se, että kannattaa olla oma mahtava itsensä ihan täysillä!

Koska silloin kun tähän uskaltautuu ja on täysin oma paras itsensä, voi tapahtua ihmeellisiä asioita – kenelle tahansa.
Ja entä jos mielessä jo on jokin yritysidea tai työhön ja uraan liittyvä unelma – mitä pitäisi tehdä nyt ensimmäisenä? Toimi näin:
  1. Kirjaa ideasi ylös mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Tee ideasta ja siihen liittyvistä ajatuksista esimerkiksi mindmap -tyyppinen kuvaus tai kuvakollaasi. Kuvittele, että idea on jo totta, ja mieti, mikä kaikkea siihen liittyy.
  2. Kerro ideastasi ääneen. Ääneen kerrottu idea, asia tai tavoite tekee siitä konkreettisemman ja vetovoimaisemman. Näin osaat entistä paremmin kiinnittää huomiota ideasi kannalta tärkeisiin seikkoihin ja uusiin mahdollisuuksiin, joista tie avautuu askel askeleelta eteenpäin. Toiset myös voivat auttaa sinua, joten kerää rohkeasti ihmisiä itsesi ja ideasi ympärille.
  3. Luota itseesi. Jokainen menestystarina alkaa yhdestä ainoasta ajatuksesta ja yhdestä ainoasta ihmisestä. Menestys ei välttämättä tule hetkessä tai mitenkään helposti, mutta itseesi luottaen olet joka tapauksessa aina matkalla oikeaan suuntaan. Luot menestystä luottamalla itseesi ja tuntemalla menestystä itsessäsi. Luottamalla itseesi olet myös luottamuksen arvoinen, ja herätät luottamusta myös toisten silmissä. Monikin ihminen maailmassa on jo tehnyt ja saavuttanut hienoja asioita ja menestynyt – tämä on mahdollista myös sinulle.
Tämän jälkeen mieti, mikä on ensimmäinen asia, mitä voit itse tehdä suunnitelmasi edistämiseksi. Katso kalenteriasi, ja päätä milloin teet tämän asian.
Ja toimi.

Sillä kuten Positiivareiden Ajatusten aamiainen osuvasti juuri 27.2.2015 totesi:

Monilla ihmisillä on suuria haaveita, mutta mikään ei ole sen harmillisempaa kuin hyvä idea ilman toimintaa.

Taru Hermunen-Kuusela

Taru Hermunen-Kuusela, motivaatiovalmentaja, golfaajien henkinen valmentaja ja tietokirjailija, joka unelmoi puutarhakutsuista, tohtorinhatusta ja että oma kirja on joskus vielä tietokirjojen best seller -listalla.

Kommentoida voit lähettämällä minulle viestiä sähköpostitse taru(at)sirinium.fi tai yhteydenottolomakkeen kautta suoraan tästä, tai kommentoimalla juttua ja asiaa sosiaalisen median puolella.